Brasilian vaihtoani on kulunut kohta
ensimmäinen kuukausi. Vielä toinen samanmoinen jäljellä. Tämän
viikon olen ollut Sao Paulon miljoonakaupungissa, jonne tulin
katselemaan kulttuuritarjontaa ja capoeiramahdollisuuksia. Tääläkin
voisi viettää toiset pari kuukautta, kun tuntuu niin isolta
paikalta. Osa vierailustani kaupungissa meni källä kertaa vähän
ohi, kun pari päivää makasin vain kämpillä ruokamyrkytyksen
kourussa. Kamalasti en siis päässytkään treenaamaan, mutta olen
sitten panostanut enemmän taiteen katseluun. Ja Netflixiin sillon,
kun ei kotoa päässyt lähtemään mihinkään.
Edellisen kirjoittelun jälkeen
Piracicaba on taas alkanut tuntua ihan hyvältä paikalta. Paikka on
alkanut avautua paremmin, kun olen tutustunut enemmän ihmisiin.
Muutaman viikon esimerkiksi olen käynyt aamuisilla tai chi-
tunneilla, mikä on ollut jotenkin ihmeellistä. Meidän opettajana
on jo eläköitynyt vanha pappa, joka on tehnyt tai chitä reilun 30
vuotta. Pappa asuu talossa, joka voisi hyvin olla peräisin Henkien
kätkemä- elokuvasta - maagisen kaunis ja vanha kuin mikä. Talon
takapihan puutarhassa vaeltaa iso kilpikonna, ylös ja alas
kiviportaita. Se koluaa yötä päivää talon kaikkia koloja koskaan
pysähtymättä. Keskellä puutarhaa, jossa tunnit aina pidetään,
on valtava mangopuu - siis aivan jättimäinen – josta putoaa
päivittäin kymmenittäin kypsiä mangoja. Puutarhan perällä on
papan oma kappeli, jonne papan vaimo on maalannut upeita ikoneja.
Pappa onkin melkoinen mystikko, ja tai chi tunneista puolet meneekin
usein siihen, kun pappa intoutuu puhumaan maailmankaikkeuden
salaisuuksista. Tämä tanssiva teologi ei voisi olla enemmän
mielissään.
On ollut vähän kummallista aikaa.
Koko ajan tapahtuu jotain uutta ja kivaa, mutta nyt kun niitä koetan
avata tekstiksi, niin ei tule paljoa mieleen. Suurin osa on jotain
arkisen pientä: uusien ruokien maistelua, kummallisia keskusteluja
uusien tuttavuuksien kanssa vaikkapa Tinder-kulttuurin eroista eri
maissa, pieniä läpimurtoja portugalin kielen kanssa mm. Uber
-kuskien kanssa keskustellessa, huomioita oman kehoni reagoinnista
ilmastoon ja uuteen treenirutiiniin. Ja niin edelleen. Toissaviikolla
rakastuin selkärankaani ja ainakin toistaiseksi rakkaussuhde on
jatkunut tasaisena, mutta palavana. Sekin tuntuu pieneltä ja isolta
asilta yhtäaikaa, kun löytyy uusia asioita kehosta.
Loppuun huomioita Brasilian nykytaiteen
kentästä.
- Niin kuvataiteet kuin nykytanssi näyttäisivät olevan usein hyvin vahvasti poliittisesti kantaaottavaa. Poliittiselta väriltään tummanpunaista.
- Vagina näyttää olevan pop niin täällä kuin Suomessakin.
- Kolmen nykytanssiteoksen perusteella liikekieli täällä näyttää olevan perus nykäriä ilman meikäläistä liikkeen pehmeyttä. Välillä näyttää aika töyssyiseltä. Capoeira näkyy varsinkin miestanssijoiden kehoissa. Esityksissä on näkynyt myös paljon kontakti-impron liikkeitä.
- Tunteen palo ja tuliset mielipiteet näyttävät olevan taiteen kantavia voimia.
Mikko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti