Olen loppukevään vaihdossa Falmouthin
yliopistossa Englannissa, ja tässä on ensimmäinen viikko nyt
takana. Kevään vaihtoaikaan laskisin itse myös viikon Saksan
vierailuni, jonka tein vanhaan kouluuni Kasselissa, juuri ennen
Englantiin saapumista. On ollut rikasta ja kiinnostavaa aikaa!
Saksassa tehtiin tuo viikko Play-fight
-nimistä, suhteellisen uutta ja vielä kehityksessä olevaa
tanssilajia, joka yhdistelee kontakti-improvisaatiota, capoeiraa ja
Brasilian jujutsua jne. Upeaa tekemistä! Perus kontakti-impron parin
kuuntelu nousee ihan uudelle levelille, kun peliin tulee mukaan myös
leikkisä taistelun elementti. Parin lähestyessä kosketukseen ei
oikein koskaan tiedä, haluaako hän tukea ja seurata, vai tuleeko
kohta potku naamaan, tai päättyykö tilenne painimatsiin. Hiki
virtasi, mutta juuri missään vaiheessa ei lihasten väsymys yltänyt
mieleen asti. Hieno tunne, kun koulupäivän jälkeen kroppa on aivan
loppu, mutta mieli virkeä ja tyytyväinen.
Englannissa on nyt toinen treeniviikko
menossa, ja koitan päästä pienestä flunssan poikasesta voitolle.
Täällä on lähes Suomen kesä menossa, mutta kylmä tuuli on
muutaman kerran yllättänyt ja siksi tämä nuha ja kurkkukipu. Heti
harmittaa hulluna, kun jää upeita tanssitunteja välistä!
Viljan kanssa ollaan täkäläisten
ykkösten tunneilla, jotka on jaettu kahteen ryhmään. Ryhmät tekee
viikon aikana kolme ”nykärituntia” ja pari balettia. Lisäksi
yksi ulkona tapahtuva kehonhuollollinen jumppa, muutama kampuksen
ympäristössä tapahtuvaa taiteellista työskentelyä ja muutama
luento. Vaihtareina saadaan osallistua molempien ryhmien
treenitunneille, joten balettia ja ”nykäriä” tulee 4 kappaletta
viikkoon. Nykytanssi näin lainausmerkeissä, koska aika vanhaa
tavaraa tehdään, mikä ihan sopii mulle. Ryhmät vuorottelee
viikottain kahden opettajan välillä; toinen opettajista tekee melko
puhdasta, pehmeää Graham-tekniikkaa, toinen ihan hullua
lihaskuntojumppaa jossain neo-klassisessa tanssimuotissa, ehkä
cunninghamia(?). Molemmissa oon viihtyny tosi hyvin! Graham-tuntien
selkärangan artikulaatioharjotteet etenkin on tuntunu erityisen
mielekkäiltä. Outokummun pehmeän ja tutkivan lähestymistavan
jälkeen on tosi virkistävää liikkua korkealla energiatasolla, ja
samalla yrittää säilyttää viime vuoden aikana löytyneet
sisäiset asiat ja liikkeen ekonomisuus jne. Energia ja valmiit
liikesarjat ei ole tuntuneet repiviltä tai aggressiivisiltä
kehossa, vaan pikemminkin tuntuu, että Outokummussa heränneet omat
tutkimukset ovat saaneet paljon uutta ruokaa.
Viikon balettitunnit on roihauttanu
mun rakkauden balettia kohtaan taas liekkeihin :) Oli hienoa huomata,
että lähes baletittoman vuoden jälkeen linjaukset ja tasapainot on
palautunu viikossa yllättävän hyvin. Välillä oon pelänny, että
Outokumpu tuhoaa mun balettini kokonaan kun sitä tehdään vain
tunti viikkoon, mutta nyt näyttääkin, että monet asiat ovat
menneet jopa eteenpäin! Esimerkiksi viime vuonna, kun Saksan kouluni
aikana balettia tehtiin joka päivä, niin mulla oli sen vuoden
loppuun asti ihan kamala piruettiongelma. Piruetti kääntyi
nippanappa kerran ympäri, mutta kaikki siitä eteenpäin päätyi
ihan mihin sattuu. Mutta nyt torstaina, kolmannella balettitunnilla
kääntyi pari kertaa jopa kolmonen! Oma balettini ei toki
alunperinkään opput kovin korkealla tasolla, mutta omalla
kohdallani näyttää siltä, että somaattinen tutkimus on vienyt
liikettä ja kehon yhteyksien tajua eteenpäin myös tällä
alueella. Koordinaatoasiat ovat vielä tosin vähän hukassa, mutta
niidenkin suhteen riittää toivoa.
Odotan innolla tulevien viikkojen
prosessia! Olen näiden kahden viikon aikana hikoillu enemmän, kuin
koko vuonna tähän asti (mistä sitten johtuneekaan), ja tähän
elämän hetkeen se tuntuu juuri sopivalta. Tuntuu hyvältä tehdä
ihan näin kuuriluontoisesti paljon perinteistä, klassista tanssia
ja tuoda sitten nämä työkalut viimeistä vuottani varten työhön
Outokumpuun.
Mikko
