Piracicaba, Brasilia (osa 2)

29.10.2017 su

Olá! Elämä Brasiliassa alkaa pikku hiljaa rullata. Pieniä asioita: Nykyään asiointo portugalin kanssa kaupassa ja ravintolassa onnistuu jo ilman turhaa jännitystä. Osaan nostaa pankkiautomaatista rahaa (kerralla ei pysty nostaan kuin vajaan sadan Euron edestä paikallisia Realeita). Sain hankittua pyörän käyttööni, joka helpottaa liikkumistani kaupungissa ihan valtavasti. Portugalia pääsen opiskelemaan myös ihan opettajan kanssa, eikä tarvitse tyytä pelkän Duolingon apuun. Löysin Piracicaban kaupungin nykytaiteen talon, eli kaupungin taidekenttä alkaa hahmottuun myös. Talossa on enemmän musiikkia ja teatteria, mutta tämän Sesc:n kautta näin perjantaina ensimmäisen brasilialaisen nykytanssiesitykseni. Performanssissa kaksi tanssijaa suutelivat suiden irtoamatta noin puoli tuntia, ja se tapahtui keskellä kaupungin ravintola-/turistikatua. Oli mukavaa nähdä lajitovereita ja vaihtaa sähköpostiosotteita! Nyt on taas yksi raksi ruudussa, kohdassa hanki tanssikavereita ja muita ammattikontakteja.

Yksi vaihtoni tavoitteista on tutustua Brasilian nykytanssimaailmaan. Millaista on brasilialainen taidetanssi? Millainen freelance-kenttä täällä on? Miten tanssijat elättää täällä itsensä ja voisinko ehkä itse tulla toimeen täällä tanssijan ammatissa? Tällä hetkellä näyttää vähän siltä, etten varmaan kovin paljoa tule löytämään vastauksia kysymyksiini Piracicabasta johon olen täällä sijoittunut. Matkoja olen suunnitellut vähän eri puolille Brasiliaa, mutta katsotaan mihin kaikkeen rahkeet riittää. Ainakin Sao Paulon miljoonakaupungissa tulen käymään, mistä nämä tapaamani tanssijat olivat kotoisin. En pysty kuvittelemaan, että yhden kaupungin sisällä voi elää yli kaksi kertaa enemmän ihmisiä kuin Suomessa yhteensä! Sinne on silti uskallettava.

Yhdestä tanssijutusta on kuitenkin tietoa täältä Piracicabastakin, nimittäin kuun viimeinen päivä tiistaina pidän elämäni ensimmäisen tanssituntini paikallisekka kungfu salilla! Pidän siis elämäni ensimmäisen tanssituntini ja vieläpä englanniksi ihmisille, jotka juuri ja juuri ymmärtävät tai eivät ymmärrä kieltä. Siitä tulee hauskaa. Kiva paikka tämä sali: sitä pitää kaksi tanssiterapeuttia, jotka käyttävät salia päivisin terapiapaikkana ja iltaisin opettavat kungfua ja jollain bioenergetics -viboilla höystettyä tanssi-improvisaatiota. Salissa olen päässyt vähän treenailemaan kungfua ja purkamaan tanssipaineita ja -tarpeita kehosta. Jonkin verran lupasivat myös päästää minut itsekseni treenaileen saliin silloin, kun se on muusta käytöstä vapaana. Mutta ensi tiistaina opetan siis koululla autenttista ja muuta improhäröilyä, mikä jännittää ja innostaa kovasti.

Arki Piracicabassa alkaa mukavasti täyttyä, mutta olen tässä kysellyt itseltäni, että täyttyykö se asioilla joihin olen tyytyväinen vai pitäisikö kokonaan vaihtaa maisemaa? Asunto Airbnb:n kautta Sao Paulossa maksaisi noin kymmenen euroa yöltä, mikä ei tunnu lainkaan pahan hintaiselta. Hankalampaa on sitten navigoida itsekseni kielen ja erilaisten turvallisuustekijöiden kanssa. Piracicabassa on jo muodostunut turvallinen ja mukava kommuuni elämän ympärille. Joka tapauksessa tämä aikani Brasiliassa näyttää olevan hyvää harjoittelua kohti itsenäistä tanssitaiteilijuutta, ja siitä olen ollut kovin iloinen. 

Mikko