Falmouthin vaihto, osa 2

Erasmus vaihtoani Falmouthin yliopistossa on jäljellä viikko. Kuuden viikon vaihtojakso hurahti nopeasti ohitse, niin kuin ajattelinkin käyvän. Juuri kun on ehtinyt täällä tottua elämään, ihmisiin ja kouluun, niin kohta täytyy jo lähteä takaisin Suomeen. Erikoista aikaa on ollut.

Heti ensimmäisen viikon jälkeen sairastuin harmillisesti flunssaan, ja tuota puolikuntoisuutta kesti kaksi ärsyttävää viikkoa. Täysin lamauttava ei sairaus sentään ollut, joten pääsin katselemaan tunteja ja osallistumaan mm. tanssihistorian oppitunneille. Viljan kanssa päästiin myös tekemään tanssin BA opiskelijoiden ensimmäisen vuosikurssin työstämää, ulkona tapahtuvaa taiteellista työskentelyä. Tehtiin käytännössä kolmen session aikana vartin mittainen duetto kampusta ympäröivässä puistossa, työ, jota muu luokka oli ilmeisesti työstänyt vuoden alusta asti pienissä ryhmissä. Teoksenraakile demottiin opettajille ja puolelle meidän luokasta ihan menestyksellä, ja saatiin hienoa palautetta. Oikein hyvä mieli jäi tuosta! Jännitti kyllä, miten nämä ihmiset katsoo ja ymmärtää meidän performatiivis-runollista tuotosta. Turhaa jännitti. Esityksestä seurasi mukavaa keskustelua, kysymyksiä ja mielipiteitä ja tulkintoja.

Muutaman keskustelun perusteella Falmouthin tanssikoulutus on Englannin tanssikentällä selvästi opiskelijoiden omaan taiteilijuuteen keskittyvä, vähemmän ”kaupallinen” oppilaitos. Hauskaa, koska tänne tullessa ehdin jo ajatella, että tämä koulu on kyllä selvästi aika kaupallinen ja pinnallinen, mutta ensivaikutelma on ajan myötä muuttunut. Oppilasmateriaali on kovin nuorta ja varsinkin tämän periodin tanssitunnit tehtiin hyvin klassista tanssia. Siitä johtui varmaan tuo ensivaikutelmani. Taiteellista työskentelyä on lukujärjestyksessä kuitenkin suhteellisen paljon ja teorialuennot ovat pääsääntöisesti oleet tosi hyviä, omaa ajattelua ja laajaa tanssitaiteen ymmärrystä tukevia sessioita. Konsepti tuntuu ihan toimivalta, joskin jos itse täällä olisin tekemässä omaa tutkintoani, niin ehkä enemmän ja monipuolisempaa liikettä jäisin varmaan toivomaan. Toki ehdimme näkemään vain pienen siivun koulun tanssituntien tarjontaa.

Tuon meidän performanssin lisäksi toinen mieleenpainuvan tanssikokemuksen saimme Falmouthista parin tunnin päässä olevassa Plymouthissa, jossa oli päivän mittainen Hoffesh Schechter dance companyn Master Class. Hoffeshin tanssiryhmä ja -tyyli on tässä vuoden verran kiinnostanut itesäni paljon, ja siksi olikin mukavaa nähdä ryhmän lähestymistapaa tanssiin, improilla oikein olan takaa ja tehdä repertuaaria.

Siinäpä viikkojen tanssikokemukset pääpiirteittäin.

Sairastelun aikana kun on ollut aikaa oleskella omien ajatusten kanssa, niin on tullut mietittyä kaikenlaista tanssiin liittyvää. Mulla oli taannoin yksi upea keskustelu toisen nykytanssiopettajamme kanssa. Kahviteltiin pitkään intialaistaustaisen Kuldipin kanssa ja jaettiin kokemuksia ja ajatuksia tanssimaailmasta. Kuldip kuuluu Candoco Dance companyn perustajajäseniin, joka on kuuluisa tanssiryhmänä, johon kuuluu myös eri tavoin invalidisoituneita tanssijoita. Olipas hauskaa kuunnella Kuldipin tarinoita company ajoiltaan, miten hän oli esiintynyt vaikkapa prinsessa Dianan joissain pippaloissa tai Helsingin Kaapelitehtaalla, ja miten yläluokkaiset ihmiset ovat ensin liikuttuneet kyyneliin vammautuneiden tanssijoiden toiseudesta, ja vammautuneiden ja terveiden yhteisestä tanssista ja miten samat katsojat sitten myöhemmin esityksen jatkoilla ovat pöyristyneet Kuldipin ja tämän jalattoman tanssijaystävän rouhean piikikkäästä huumorista ja päihteiden käytöstä. ”Ei nämä mitään enkeleitä olleetkaan.” Kaikenlaista! Meillä oli kiinnostavalla tavalla tosi samanlaisia tanssi-filosofisia ajatuksia: kumpiki fanitettiin somaattista tanssiotetta ja samalla myös perinteistempää, klassista tanssia. Molempia meitä tuntui kiinnostavan performatiivinen lavalla eksistoiminen, mutta samalla myös tekninen käsityöläisyys ja energia. Ja molemmat yhtä aikaa tunsimme, ettemme kuuluneet oikein kumpaankaan tanssimaailman dogmaattisiin järjestelmiin, vaan jonnekin välimaastoon. Liike itsessään kiinnostaa, oli se sitten sisäistä munuaisten tutkiskelua tai piruettien tarkkaa viilailua (vaikka tekninen täydellisyys ei lavalla nähtynä oikein kiinnosta kumpaakaan). Paljon ruokaa ajatuksille. Keskustelun jälkeen marssin yliopiston kirjastoon, josta löysin läjäpäin inspiroivia kirjoja.

Viimeinen viikko Falmouthissa tulee vietettyä kolmos-vuosikurssilaisten lopputöitä katsellen ja kirjaston kirjoja lukien. Tanssisalissa haluan päästä vielä viettämään omaa aikaa ja tutkimaan ja integroimaan tanssituntien löytöjä omaan tekemiseen. Heh, tilasin netistä myös sellaiset kattoon/puuhun ripustettavat voimistelurenkaat, että niiden kanssa ehdin vielä leikkiä tulevan viikon.

Mikko