Vaihtotunnelmia Falmouthin yliopistosta

Olen loppukevään vaihdossa Falmouthin yliopistossa Englannissa, ja tässä on ensimmäinen viikko nyt takana. Kevään vaihtoaikaan laskisin itse myös viikon Saksan vierailuni, jonka tein vanhaan kouluuni Kasselissa, juuri ennen Englantiin saapumista. On ollut rikasta ja kiinnostavaa aikaa!

Saksassa tehtiin tuo viikko Play-fight -nimistä, suhteellisen uutta ja vielä kehityksessä olevaa tanssilajia, joka yhdistelee kontakti-improvisaatiota, capoeiraa ja Brasilian jujutsua jne. Upeaa tekemistä! Perus kontakti-impron parin kuuntelu nousee ihan uudelle levelille, kun peliin tulee mukaan myös leikkisä taistelun elementti. Parin lähestyessä kosketukseen ei oikein koskaan tiedä, haluaako hän tukea ja seurata, vai tuleeko kohta potku naamaan, tai päättyykö tilenne painimatsiin. Hiki virtasi, mutta juuri missään vaiheessa ei lihasten väsymys yltänyt mieleen asti. Hieno tunne, kun koulupäivän jälkeen kroppa on aivan loppu, mutta mieli virkeä ja tyytyväinen.

Englannissa on nyt toinen treeniviikko menossa, ja koitan päästä pienestä flunssan poikasesta voitolle. Täällä on lähes Suomen kesä menossa, mutta kylmä tuuli on muutaman kerran yllättänyt ja siksi tämä nuha ja kurkkukipu. Heti harmittaa hulluna, kun jää upeita tanssitunteja välistä!

Viljan kanssa ollaan täkäläisten ykkösten tunneilla, jotka on jaettu kahteen ryhmään. Ryhmät tekee viikon aikana kolme ”nykärituntia” ja pari balettia. Lisäksi yksi ulkona tapahtuva kehonhuollollinen jumppa, muutama kampuksen ympäristössä tapahtuvaa taiteellista työskentelyä ja muutama luento. Vaihtareina saadaan osallistua molempien ryhmien treenitunneille, joten balettia ja ”nykäriä” tulee 4 kappaletta viikkoon. Nykytanssi näin lainausmerkeissä, koska aika vanhaa tavaraa tehdään, mikä ihan sopii mulle. Ryhmät vuorottelee viikottain kahden opettajan välillä; toinen opettajista tekee melko puhdasta, pehmeää Graham-tekniikkaa, toinen ihan hullua lihaskuntojumppaa jossain neo-klassisessa tanssimuotissa, ehkä cunninghamia(?). Molemmissa oon viihtyny tosi hyvin! Graham-tuntien selkärangan artikulaatioharjotteet etenkin on tuntunu erityisen mielekkäiltä. Outokummun pehmeän ja tutkivan lähestymistavan jälkeen on tosi virkistävää liikkua korkealla energiatasolla, ja samalla yrittää säilyttää viime vuoden aikana löytyneet sisäiset asiat ja liikkeen ekonomisuus jne. Energia ja valmiit liikesarjat ei ole tuntuneet repiviltä tai aggressiivisiltä kehossa, vaan pikemminkin tuntuu, että Outokummussa heränneet omat tutkimukset ovat saaneet paljon uutta ruokaa.

Viikon balettitunnit on roihauttanu mun rakkauden balettia kohtaan taas liekkeihin :) Oli hienoa huomata, että lähes baletittoman vuoden jälkeen linjaukset ja tasapainot on palautunu viikossa yllättävän hyvin. Välillä oon pelänny, että Outokumpu tuhoaa mun balettini kokonaan kun sitä tehdään vain tunti viikkoon, mutta nyt näyttääkin, että monet asiat ovat menneet jopa eteenpäin! Esimerkiksi viime vuonna, kun Saksan kouluni aikana balettia tehtiin joka päivä, niin mulla oli sen vuoden loppuun asti ihan kamala piruettiongelma. Piruetti kääntyi nippanappa kerran ympäri, mutta kaikki siitä eteenpäin päätyi ihan mihin sattuu. Mutta nyt torstaina, kolmannella balettitunnilla kääntyi pari kertaa jopa kolmonen! Oma balettini ei toki alunperinkään opput kovin korkealla tasolla, mutta omalla kohdallani näyttää siltä, että somaattinen tutkimus on vienyt liikettä ja kehon yhteyksien tajua eteenpäin myös tällä alueella. Koordinaatoasiat ovat vielä tosin vähän hukassa, mutta niidenkin suhteen riittää toivoa.

Odotan innolla tulevien viikkojen prosessia! Olen näiden kahden viikon aikana hikoillu enemmän, kuin koko vuonna tähän asti (mistä sitten johtuneekaan), ja tähän elämän hetkeen se tuntuu juuri sopivalta. Tuntuu hyvältä tehdä ihan näin kuuriluontoisesti paljon perinteistä, klassista tanssia ja tuoda sitten nämä työkalut viimeistä vuottani varten työhön Outokumpuun.

Mikko