Vaihtotunnelmia Falmouthin yliopistosta

Olen loppukevään vaihdossa Falmouthin yliopistossa Englannissa, ja tässä on ensimmäinen viikko nyt takana. Kevään vaihtoaikaan laskisin itse myös viikon Saksan vierailuni, jonka tein vanhaan kouluuni Kasselissa, juuri ennen Englantiin saapumista. On ollut rikasta ja kiinnostavaa aikaa!

Saksassa tehtiin tuo viikko Play-fight -nimistä, suhteellisen uutta ja vielä kehityksessä olevaa tanssilajia, joka yhdistelee kontakti-improvisaatiota, capoeiraa ja Brasilian jujutsua jne. Upeaa tekemistä! Perus kontakti-impron parin kuuntelu nousee ihan uudelle levelille, kun peliin tulee mukaan myös leikkisä taistelun elementti. Parin lähestyessä kosketukseen ei oikein koskaan tiedä, haluaako hän tukea ja seurata, vai tuleeko kohta potku naamaan, tai päättyykö tilenne painimatsiin. Hiki virtasi, mutta juuri missään vaiheessa ei lihasten väsymys yltänyt mieleen asti. Hieno tunne, kun koulupäivän jälkeen kroppa on aivan loppu, mutta mieli virkeä ja tyytyväinen.

Englannissa on nyt toinen treeniviikko menossa, ja koitan päästä pienestä flunssan poikasesta voitolle. Täällä on lähes Suomen kesä menossa, mutta kylmä tuuli on muutaman kerran yllättänyt ja siksi tämä nuha ja kurkkukipu. Heti harmittaa hulluna, kun jää upeita tanssitunteja välistä!

Viljan kanssa ollaan täkäläisten ykkösten tunneilla, jotka on jaettu kahteen ryhmään. Ryhmät tekee viikon aikana kolme ”nykärituntia” ja pari balettia. Lisäksi yksi ulkona tapahtuva kehonhuollollinen jumppa, muutama kampuksen ympäristössä tapahtuvaa taiteellista työskentelyä ja muutama luento. Vaihtareina saadaan osallistua molempien ryhmien treenitunneille, joten balettia ja ”nykäriä” tulee 4 kappaletta viikkoon. Nykytanssi näin lainausmerkeissä, koska aika vanhaa tavaraa tehdään, mikä ihan sopii mulle. Ryhmät vuorottelee viikottain kahden opettajan välillä; toinen opettajista tekee melko puhdasta, pehmeää Graham-tekniikkaa, toinen ihan hullua lihaskuntojumppaa jossain neo-klassisessa tanssimuotissa, ehkä cunninghamia(?). Molemmissa oon viihtyny tosi hyvin! Graham-tuntien selkärangan artikulaatioharjotteet etenkin on tuntunu erityisen mielekkäiltä. Outokummun pehmeän ja tutkivan lähestymistavan jälkeen on tosi virkistävää liikkua korkealla energiatasolla, ja samalla yrittää säilyttää viime vuoden aikana löytyneet sisäiset asiat ja liikkeen ekonomisuus jne. Energia ja valmiit liikesarjat ei ole tuntuneet repiviltä tai aggressiivisiltä kehossa, vaan pikemminkin tuntuu, että Outokummussa heränneet omat tutkimukset ovat saaneet paljon uutta ruokaa.

Viikon balettitunnit on roihauttanu mun rakkauden balettia kohtaan taas liekkeihin :) Oli hienoa huomata, että lähes baletittoman vuoden jälkeen linjaukset ja tasapainot on palautunu viikossa yllättävän hyvin. Välillä oon pelänny, että Outokumpu tuhoaa mun balettini kokonaan kun sitä tehdään vain tunti viikkoon, mutta nyt näyttääkin, että monet asiat ovat menneet jopa eteenpäin! Esimerkiksi viime vuonna, kun Saksan kouluni aikana balettia tehtiin joka päivä, niin mulla oli sen vuoden loppuun asti ihan kamala piruettiongelma. Piruetti kääntyi nippanappa kerran ympäri, mutta kaikki siitä eteenpäin päätyi ihan mihin sattuu. Mutta nyt torstaina, kolmannella balettitunnilla kääntyi pari kertaa jopa kolmonen! Oma balettini ei toki alunperinkään opput kovin korkealla tasolla, mutta omalla kohdallani näyttää siltä, että somaattinen tutkimus on vienyt liikettä ja kehon yhteyksien tajua eteenpäin myös tällä alueella. Koordinaatoasiat ovat vielä tosin vähän hukassa, mutta niidenkin suhteen riittää toivoa.

Odotan innolla tulevien viikkojen prosessia! Olen näiden kahden viikon aikana hikoillu enemmän, kuin koko vuonna tähän asti (mistä sitten johtuneekaan), ja tähän elämän hetkeen se tuntuu juuri sopivalta. Tuntuu hyvältä tehdä ihan näin kuuriluontoisesti paljon perinteistä, klassista tanssia ja tuoda sitten nämä työkalut viimeistä vuottani varten työhön Outokumpuun.

Mikko

Jotain rajaa

On next Thursday and Friday the second year students are performing Jotain rajaa by Marjo Kuusela, here some pics from last weeks rehearsals.

Facebook event here!

Last day in Hammerfest

Here is the last video from this trip. Camera operator/editor decided to sleep for the traveling days.
Check out the nordic lights and other nice stuff!

11th day on the road

Home soon. Finally.


 -Mea

Questions addressed to the universe !

We have been endulged with the festival pass to the Dance Festival Barents. It is insanely amazing to see so many performances in a short period of time.
Yesterday's performances brought about a lot of discussion amongst us.

Here are some questions that arose from the performances Praeambulum (Ingur Bjornsgaard Prosjekt) and Wild Places: Mountain (Roosna & Flak):

Praeambulum:
Did this piece aim to comment on gender stereotypes?
If so, why was there so much text about Bach in the programme?
Where came the esthetics of this piece?
Why did they choose Bach?
Why did they choose not to wear bra?
Was this a piece about sexual abuse?
Why did they use the plastic thing for such a short period of time?
How on earth did they become such talented dancers?
Am I too short/fat/ugly to be a dancer?
What kind of image of female/male gender does this piece draw in the world?
What kind of image of humanity does this piece draw in the world?
Why was the piece that long?

Wild places: Mountain:
Why did they use video footage in the performance?
What did they want to deliver/communicate/say/state with this piece?
Where came the sentense "I want salty peanuts" ?
How come you ended up using so much movement material?
Why did they use the "civilisation-shaking thing" for such a short period of time?
Why stage performances in general tend to be so long?

Photobooth

Good morning! Here are some photos by our tech master Sony Keinänen. Today we were going to landscape ferry cruiser (familiar from windy videos) but it had left already when we arrived to harbor. Luckily mountains are always open ;)

a view from our home street

Tickets to heaven

Ferry behind did´t reach us today :( 

a view from our balcony

Besieged!

... And this meemi is done by our meemi master Siiri Kortelainen:

Impossible to translate!

Hammerfest meemi group 2015

Hammerfest för livet

Zen-flying-mountain-experience with Johanna

Zhaar!

It´s 11.17 am, peacuful and quiet here in cafeteria. Kedja started yesterday with opening ceremony at Arktisk Kultursenter. I have been sick (driven by gods of fever) for few days but now i feel being back in business with my rally english and kidney beans. Luckily second year student Alli Mattila has been here also by shooting and editing films to you. Alli - the true ally!

So, Hammerfest. It´s dark, beautiful, not TOO expensive and exotic place. People have been polite to us and all the arrangements considering to the festival have been done well. Yesterday some of us were hiking in the mountains that surround the city and they said it was so windy up there that you could fly. I skipped my yoga class this morning to have my own zen-flying-experience up there. It wasn´t windy at all this time. By contrast it was actually very peaceful and snowing. Perfect start for the day i would say. Some of us have been spending time with locals in moody cafeterias and some of us have just been wondering about people selling polar bear´s meat at the town. Spending your free time here is not a problem. There´s enough space and nature letting your soul to have a nap but still enough people around to have your social circle satisfied. It´s kind of easy to be a superstar here. 

Opening ceremony at Arktisk Kultursenter

Mikko being roped during opening

We have seen many performances already here and yesterday´s ”Spa för livet” (not in the picture above) touched me. I felt it was kind of spa simulation dealing this modern time, rushing, growing up, having everything but still having nothing. I couldn´t understand most of the lingual aspects because it was in norwegian but it still got my attention and was easy to follow through. I just came from a panel discussion considering the piece and some people had had thoughts about the piece being kind of too light or parody-like while it still handled very serious topics about consuming culture etc. I didn´t feel like that at all and afterwards i think like that because of very emotional driven soundscape/atmosphere which was made by echoing and modulating speech, instruments and signing. It kind of made the piece together not being too ironic or funny. It was kind of real while the motion and dancers were presenting something artificial. That´s just a one benefit of having a talented musician who handles the art of improvisation. As a total all supporting elements were in right places at right time during the show. 

Breakfast debate

After performances we have discussed a lot about feelings and it has been very interesting to see points through dancer´s eyes. As a sound designer/musician i can´t help it that i look so many aspects through the audio and it affects to my emotions so much. Talented dancing and/or beautiful choreography itself is nothing if it doesn´t communicate with other supporting elements (music, audience, scenery etc). There can be a house without windows. Yes - it is still house but it doesn´t have windows. Some people may like it like that but i want to know at least WHY there´s no windows ;)

Okay, that kind of thoughts. See ya soon!

-Ilmari-