Piracicaba, Brasilia

Heippa moi! Teen kahden kuukaudet vaihtoa Brasilian Piracicabassa, Sao Paulon osavaltiossa. Hassu vaihto, koska minulla ei maassa ole mitään vastaanottavaa tahoa tai valmista viikko-ohjelmaa mitä olisin tullut tänne suorittamaan. Tarkoituksenani on tutustua itsenäisesti Brasilian kulttuuriin, nykytaideskeneen ja ennen kaikkea tulin tänne opiskelemaan capoeiraa. Taistelulajimaista capoeiraa olen harrastanut nyt enemmän tai vähemmän pari vuotta. Capoeiran vahva fyysisyys ja temppuilu, agressiivisuus ja leikittely, capoeira ringin ritualistisuus sekä sen ympärillä oleva rikas kulttuuri alkoivat viime talvena viehättää taas uudestaan siinä määrin, että päätin lähteä kunnolla tutustumaan lajiin.

Ensimmäiset kaksi viikkoa Piracicabassa ovat hujahtaneet ihan vain kotoutuessa, kielen opiskelun ja kaikenlaisen uuden opettelun kanssa. Capoeiraamaan pääsin heti muutama päivä saapumiseni jälkeen, kun kaupungissa järjestettiin isohko capoeira-tapahtuma. Kamalasti jännitti mennä rinkiin pelaamaan ”oikeiden” capoeiratyyppien kanssa. Mutta pärjäsinkin hienosti! En tiedä mitä oikeastaan odotin, mutta samaapa tekemistä tuo oli mitä Suomessakin. Sanomista tuli, kun saavuin paikalle ihan turistina hihattomassa paidassa, mutta mitäpä tuosta. Yllätyin vähän siitä, että kolmipäiväisestä tapahtumasta melkein valtaosa oli kaupungissa vierailleiden mestrien opetuksen kuuntelua. Se puoli jäi vähän harmittamaan, kun ymmärrän vasta lähinnä portugalin kielen alkeita. Kiinnostavia opetuksia ja keskusteluita olisi ollut upeaa osata seurata, mm. capoeiran historiasta, capoeiran ja uskonnon suhteesta sekä capoeiramaailman rakenteista. Silti: kun kaikki on uutta, niin uuden jatkuvalta oppimiselta ei voi myöskään välttyä. Noiden opetustilanteiden anti minulle oli vai tällä kertaa kuulonymmärtämisessä, ihmisten seuraamisessa ja yleisen ilmapiirin aistimisessa. Sekin tuntui tärkeältä. Tapahtumasta löysin myös hyviä kontakteja muista ryhmistä ja opettajista Sao Paulon osavaltion alueelta.

Tällä hetkellä viikkorutiineihini on kuulunut säännöllinen kielen opettelu päivittäin, capoeiratreenit kahdesti viikossa sekä omaa treeniä koripallokentällä, joka sijaitsee ihan kotini vieressä. Koripallokenttä ja sitä reunustava leikkikenttä ovat olleet aamupäivisin ihan tyhjillään, joten siellä on ollut helppoa käydä läpi capo-treeneistä mieleen jääneitä asioita sekä tehdä lihasjumppaa mun jumpparenkailla. Ks kuva.

Brasilia tuntuu juuri nyt niin valtavalta, että tänne vähän hukkuu. Tuntuu myös, että mahdollisuudet ovat kivien alla piilossa, josta niitä pitäisi osata kaivaa. Ensimmäinen kuukauteni Brasiliassa tullee kulumaan tanssimahdollisuuksien etsimisen ja ihan käytännön elämän opettelun parissa. Tanssi tuntuu kodilta ja ankkurilta ympäristössä jossa kaikki on uutta.

Mikko