Latvian Culture College

Terveiset myös syksyisestä Riikasta!

Meidän toinen vaihtoviikkomme paikallisessa toisen asteen tanssin ammattikoulutuksessa, Latvian Culture Collegessa, on täyttä höyryä käynnissä. Ensimmäisen viikon aikana pääsimme mukavasti sukeltamaan opiskelijoiden arkeen.

Lukujärjestyksemme on koottu niin, että emme seuraa varsinaisesti minkään luokan tunteja, vaan meille on koottu kaikkien vuosikurssien tanssitunneista oma viikkorutiini. Kaikki teoriatunnit täällä ovat latviaksi, joten ne meiltä on karsittu automaattisesti ja kuljemme vain tekniikkatunneilla. Ensimmäisen viikon aikana lukujärjestykseemme mahtuikin muun muassa balettia, latvialaista kansantanssia, release-tekniikkaa, poppingia, lockingia, housea, hip hoppia ja kompositiotyöskentelyä.

Treenipäivät ovat pitkiä, mutta viikonloppu täällä alkaa jo torstaina, jolloin viikon lihasjumeja ja aivokapasiteettia saa palautella kolme kokonaista päivää. Viikkojärjestys tuntuukin toimivalta: maanantaista torstaihin pääsee keskittymään kunnolla treeniin, ja pitkä viikonloppu mahdollistaa kaiken 

arkkitehtuurin, esitys- ja museopaljouden sekä kulttuuritarjonnan 

katsastamisen, mitä Riika on pullollaan.

Itse koulutus täällä muistuttaa Suomen mittapuulla verrattuna ehkä ennemmin tanssiopiston erikoiskoulutusryhmää kuin ammattioppilaitosta. Tekniikkatunnit ovat kyllä kovatasoisia, mutta välillä tuntuu, että tanssia tehdään muoto edellä, osaamisen mittapuuna käytetään eri lajien tasokokeita, joihin ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat nytkin parhaillaan valmistautuvat: pitää opetella tietyt sarjat, jotta osoittaa osaavansa perusteet kustakin lajista. Varsinainen ammattiin ja kentälle suuntaaminen näyttäisi olevan eri tasolla kuin mihin meillä on totuttu.

Kaiken kaikkiaan on inspiroitunut ja innostunut olo ensimmäisestä viikosta täällä: pääsee kunnolla hikoilemaan, näkemään ja kokeilemaan. Tällä viikolla aiomme pitää kaikille tanssinopiskelijoille avoimen tunnin, jossa esittelemme Outokummun tanssin koulutusta kuvin ja videoin. Ensi viikon ajan sijaistamme koulun nykytanssiopettajan tunnit hänen poistuessa kaupungista viikoksi.

Terkut koto-okuun!

Maiju ja Eve

Piracicaba, Brasilia (osa 2)

29.10.2017 su

Olá! Elämä Brasiliassa alkaa pikku hiljaa rullata. Pieniä asioita: Nykyään asiointo portugalin kanssa kaupassa ja ravintolassa onnistuu jo ilman turhaa jännitystä. Osaan nostaa pankkiautomaatista rahaa (kerralla ei pysty nostaan kuin vajaan sadan Euron edestä paikallisia Realeita). Sain hankittua pyörän käyttööni, joka helpottaa liikkumistani kaupungissa ihan valtavasti. Portugalia pääsen opiskelemaan myös ihan opettajan kanssa, eikä tarvitse tyytä pelkän Duolingon apuun. Löysin Piracicaban kaupungin nykytaiteen talon, eli kaupungin taidekenttä alkaa hahmottuun myös. Talossa on enemmän musiikkia ja teatteria, mutta tämän Sesc:n kautta näin perjantaina ensimmäisen brasilialaisen nykytanssiesitykseni. Performanssissa kaksi tanssijaa suutelivat suiden irtoamatta noin puoli tuntia, ja se tapahtui keskellä kaupungin ravintola-/turistikatua. Oli mukavaa nähdä lajitovereita ja vaihtaa sähköpostiosotteita! Nyt on taas yksi raksi ruudussa, kohdassa hanki tanssikavereita ja muita ammattikontakteja.

Yksi vaihtoni tavoitteista on tutustua Brasilian nykytanssimaailmaan. Millaista on brasilialainen taidetanssi? Millainen freelance-kenttä täällä on? Miten tanssijat elättää täällä itsensä ja voisinko ehkä itse tulla toimeen täällä tanssijan ammatissa? Tällä hetkellä näyttää vähän siltä, etten varmaan kovin paljoa tule löytämään vastauksia kysymyksiini Piracicabasta johon olen täällä sijoittunut. Matkoja olen suunnitellut vähän eri puolille Brasiliaa, mutta katsotaan mihin kaikkeen rahkeet riittää. Ainakin Sao Paulon miljoonakaupungissa tulen käymään, mistä nämä tapaamani tanssijat olivat kotoisin. En pysty kuvittelemaan, että yhden kaupungin sisällä voi elää yli kaksi kertaa enemmän ihmisiä kuin Suomessa yhteensä! Sinne on silti uskallettava.

Yhdestä tanssijutusta on kuitenkin tietoa täältä Piracicabastakin, nimittäin kuun viimeinen päivä tiistaina pidän elämäni ensimmäisen tanssituntini paikallisekka kungfu salilla! Pidän siis elämäni ensimmäisen tanssituntini ja vieläpä englanniksi ihmisille, jotka juuri ja juuri ymmärtävät tai eivät ymmärrä kieltä. Siitä tulee hauskaa. Kiva paikka tämä sali: sitä pitää kaksi tanssiterapeuttia, jotka käyttävät salia päivisin terapiapaikkana ja iltaisin opettavat kungfua ja jollain bioenergetics -viboilla höystettyä tanssi-improvisaatiota. Salissa olen päässyt vähän treenailemaan kungfua ja purkamaan tanssipaineita ja -tarpeita kehosta. Jonkin verran lupasivat myös päästää minut itsekseni treenaileen saliin silloin, kun se on muusta käytöstä vapaana. Mutta ensi tiistaina opetan siis koululla autenttista ja muuta improhäröilyä, mikä jännittää ja innostaa kovasti.

Arki Piracicabassa alkaa mukavasti täyttyä, mutta olen tässä kysellyt itseltäni, että täyttyykö se asioilla joihin olen tyytyväinen vai pitäisikö kokonaan vaihtaa maisemaa? Asunto Airbnb:n kautta Sao Paulossa maksaisi noin kymmenen euroa yöltä, mikä ei tunnu lainkaan pahan hintaiselta. Hankalampaa on sitten navigoida itsekseni kielen ja erilaisten turvallisuustekijöiden kanssa. Piracicabassa on jo muodostunut turvallinen ja mukava kommuuni elämän ympärille. Joka tapauksessa tämä aikani Brasiliassa näyttää olevan hyvää harjoittelua kohti itsenäistä tanssitaiteilijuutta, ja siitä olen ollut kovin iloinen. 

Mikko

Piracicaba, Brasilia

Heippa moi! Teen kahden kuukaudet vaihtoa Brasilian Piracicabassa, Sao Paulon osavaltiossa. Hassu vaihto, koska minulla ei maassa ole mitään vastaanottavaa tahoa tai valmista viikko-ohjelmaa mitä olisin tullut tänne suorittamaan. Tarkoituksenani on tutustua itsenäisesti Brasilian kulttuuriin, nykytaideskeneen ja ennen kaikkea tulin tänne opiskelemaan capoeiraa. Taistelulajimaista capoeiraa olen harrastanut nyt enemmän tai vähemmän pari vuotta. Capoeiran vahva fyysisyys ja temppuilu, agressiivisuus ja leikittely, capoeira ringin ritualistisuus sekä sen ympärillä oleva rikas kulttuuri alkoivat viime talvena viehättää taas uudestaan siinä määrin, että päätin lähteä kunnolla tutustumaan lajiin.

Ensimmäiset kaksi viikkoa Piracicabassa ovat hujahtaneet ihan vain kotoutuessa, kielen opiskelun ja kaikenlaisen uuden opettelun kanssa. Capoeiraamaan pääsin heti muutama päivä saapumiseni jälkeen, kun kaupungissa järjestettiin isohko capoeira-tapahtuma. Kamalasti jännitti mennä rinkiin pelaamaan ”oikeiden” capoeiratyyppien kanssa. Mutta pärjäsinkin hienosti! En tiedä mitä oikeastaan odotin, mutta samaapa tekemistä tuo oli mitä Suomessakin. Sanomista tuli, kun saavuin paikalle ihan turistina hihattomassa paidassa, mutta mitäpä tuosta. Yllätyin vähän siitä, että kolmipäiväisestä tapahtumasta melkein valtaosa oli kaupungissa vierailleiden mestrien opetuksen kuuntelua. Se puoli jäi vähän harmittamaan, kun ymmärrän vasta lähinnä portugalin kielen alkeita. Kiinnostavia opetuksia ja keskusteluita olisi ollut upeaa osata seurata, mm. capoeiran historiasta, capoeiran ja uskonnon suhteesta sekä capoeiramaailman rakenteista. Silti: kun kaikki on uutta, niin uuden jatkuvalta oppimiselta ei voi myöskään välttyä. Noiden opetustilanteiden anti minulle oli vai tällä kertaa kuulonymmärtämisessä, ihmisten seuraamisessa ja yleisen ilmapiirin aistimisessa. Sekin tuntui tärkeältä. Tapahtumasta löysin myös hyviä kontakteja muista ryhmistä ja opettajista Sao Paulon osavaltion alueelta.

Tällä hetkellä viikkorutiineihini on kuulunut säännöllinen kielen opettelu päivittäin, capoeiratreenit kahdesti viikossa sekä omaa treeniä koripallokentällä, joka sijaitsee ihan kotini vieressä. Koripallokenttä ja sitä reunustava leikkikenttä ovat olleet aamupäivisin ihan tyhjillään, joten siellä on ollut helppoa käydä läpi capo-treeneistä mieleen jääneitä asioita sekä tehdä lihasjumppaa mun jumpparenkailla. Ks kuva.

Brasilia tuntuu juuri nyt niin valtavalta, että tänne vähän hukkuu. Tuntuu myös, että mahdollisuudet ovat kivien alla piilossa, josta niitä pitäisi osata kaivaa. Ensimmäinen kuukauteni Brasiliassa tullee kulumaan tanssimahdollisuuksien etsimisen ja ihan käytännön elämän opettelun parissa. Tanssi tuntuu kodilta ja ankkurilta ympäristössä jossa kaikki on uutta.

Mikko